Ponkkalan perhe menetti isän ja jäi erämaahan yksin selviytymään

Ponkkalan talo on luonnonkauniilla paikalla Saarijärven rannassa. Sitä asuu perheen lapsista Antero, joka on nykyisin eläkkeellä tehtyään pitkän työpäivän metsurina ja pientilan hoidossa.

Jos on pientilan pyörittäminen Vekkulassa yleensä merkinnyt pitkää työpäivää, niin Ponkkalassa se päivä on ollut erityisen pitkä johtuen siitä, että taloon saatiin tie vasta 1974 ja sähköt 1988. Lapset lähtivät koulupolulle aamu- ja palasivat iltahämärissä ja tekivät sen päälle erämaatalon navetta- ja muut työt - ja sitten läksyt, jos jaksoivat.

Ponkkalan perhe tilanne oli vaikeutunut dramaattisten tapahtumien jälkeen: kesäkuussa 1952 katosi perheen Sulo-isä jäljettömiin ehdittyään jo palata kyläreissultaan kotivalkamaan. Sulo Ponkkala ei koskaan löytynyt ja villit huhut tiesivät hänen joutuneen veriteon uhriksi. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että Sulo Ponkkalan kaksi vanhempaa veljeä oli kadonnut samalla lailla jäljettömiin n. 30 vuotta aiemmin 1923 ja tähän tapaukseen liitettiin varsin vahvoin perustein rikos, joka kansalaissodan jälkeisinä sekavina vuosina jätettiin tutkimatta.

Oheisista linkeistä voit lukea Ponkkalan katoamismysteereistä, perheen selviytymistarinan sekä Antero Ponkkalan ajatuksia metsätyöstä.

Jaakko Luoma

© Vekkulan kyläyhdistys ry