Huiskulassa Niemisiä – jotka aina metsässä!

Huiskulassa asuu kolmannessa polvessa niemisiä, jotka on tunnettu taitavina hevosmiehinä ja rahdinajajina, myös koneaikaan.

Huiskulasta ei menty 60-luvullakaan tehtaaseen, vaan jatkettiin metsätöitä.

Huiskula oli yksi Juokslahden Konkolan talon ja saha- ja laivapatruuna Severus Konkolan monista torpista. Konkola teki omaisuutensa 1800-luvun lopun huikeassa metsän hinnan nousussa välittämällä ja sahaamalla tukkeja sekä siinä välissä keinottelemalla. Tässä ”historiallisessa tilanteessa” kyti vahva ristiriita kartanon isännän ja torppari-vuokralaisen välillä: torppari tarvitsi metsää laiduntamiseen, rakentamiseen ja polttopuun ottoon, kun isäntä olisi säästänyt kaiken mahdollisen sahatavaraksi.

Asiakirjoista löytyy oikeustapaus, jossa Konkolan vävy Adolf Hertzberg isännäksi tultuaan vei käräjille Huiskulan torpparinsa Kalle Niemisen, joka hänen mukaansa oli ottanut omin luvin metsästä puita. Lopulta Kalle tuomittiin neljästä puusta! Mutta ojennustahan kartanon herra hakikin ja kirvelevintä olivat sakkojen (50 mk) lisäksi se, että torppari sai maksaa kantajan oikeudenkäyntikulut, jotka olivat (90 mk) eli enemmän kuin torpan vuoden vuokra! Puiden arvo oli muutaman markan.

Eipä ihme, että Kalle Nieminen oli iloinen mies päästyään herroista 1922 eroon lunastaessaan Huiskulan itsenäiseksi pientilaksi ja saadessaan luovuttaa sen 1936 pojalleen Heikille (s. 1910).

Huiskulassa oli kokoa 32 hehtaaria, josta peltoa reilu 6 ha.

Heikki Nieminen oli pystyvä hevosmies, joka kiersi paljon myös hevosmarkkinoilta, kasvatti ja välitti työjuhtia korpikylän mökkeihin, joissa monessa olikin kaksikin ajopeliä, jos vain toisen suitsiin löytyi talon pojista toinen ajuri.

Heikki Niemisellä oli neljä lasta: Kalevi (s. 1938), Pentti (s. 42), Voitto (s. 45) ja Anneli (-53), joista Voitto jäi pitämään kotitilaa.

Voitto lähti 50-luvun lopussa isän mukana metsäajoihin ja on siitä tehden jatkanut vanhalla elinkeinomallilla liittäen tilanpitoon milloin lypsy-, liha- ja siipikarjan pitoa. Tärkeintä on kuitenkin metsätyö, joka varsinkin puunajon urakointina voisi Voiton mielestä kehittyneillä nykykoneilla yhä olla maaseudun paikalliselinkeino, joka pitäisi kylät asuttuna ja tarjoaisi vastuullisen ja luontoa kunnioittavan metsänhakkuun tavan.

Lue lisää Niemisen Voiton metsätyön historiasta ja ajatuksista nykymetsätaloudesta, linkki alla!

Jaakko Luoma

© Vekkulan kyläyhdistys ry