Huokolassa ei päästy helpolla !

Huokolan asumiseen on lyönyt leimansa vaativa ympäristö, vuoren varjostama notkelma. Nykyisin se on ympärivuotisena vapaa-ajan asuntona.

Huokola oli alun perin Juokslahden Heinäkengän tilan torppa Saarijärven rannassa. Sen kokonaispinta-ala on ollut 40 hehtaaria, joista peltoa 6-7 hehtaaria, nykyisin enää nelisen hehtaaria.

Vuosisadan alun Huokolan torpan vuokrasopimuksesta eli taksvärkistä tiedetään seuraavaa: oli tehtävä yksi kesä- ja yksi talviviikko hevosen kanssa ja yksi heinä- ja yksi leikkuuviikko jalkaisin. Kesäviikolla torppari kynti, talvella ajoi hevosellaan suomutaa pellolle. Leikkuuviikolla emäntä oli mukana pellolla. Tavallinen tinki viljapellolla oli 12 kuhilasta päivässä. Yhdessä kuhilaassa oli 15 lyhdettä, siis 180 lyhdettä päivässä.

Huokolan isäntänä oli 50-luvun alkuun asti Vihtori Salonen, joka ehti nähdä ja kokea torppariajan, jolloin hän oli vuodessa yhteensä kuukauden isäntänsä töissä, niistä kolme viikkoa kesän kasvuaikaan, jolloin omatkin pellot kutsuivat. Näihin aikoihin syntyikin sanonta: ”kuu on torpparin aurinko” eli torppari leikkasi heinänsä yöllä ja perhe kasasi sen päivällä. Tiukka taloudenpito jätti Vihtoriin jälkensä ja hänet opittiinkin tuntemaan hyvin visuna miehenä, joka ei totisesti kylvänyt rahaa polkunsa varteen!

Huokolaan syntyi kolme tytärtä Iida, Anna ja Olga, joista Anna jatkoi tilan pitoa Kalle Järvisen kanssa. Kalle tuli 1,5 km:n päästä Autiosta ja oli Aution ”Kiiten” (Gideon) ja Annan poikia. Myöhemmin Aution maista saatiin osaltaan vähän vetoapua Huokolan pyörittämiseen.

Anna ja Kalle Järvinen jatkoivat Huokolan pientilan pyörittämistä eläkeikäänsä asti. Lehmiä tilalla oli 5-6.  He kuolivat viikon välein 1993, jonka jälkeen paikkaa ovat pitäneet Eero (s. 1956) ja Martti (s. 1958). Eero on paperikoneenhoitajana Kaipolassa, Martti töissä ammattiopistossa. Lisäksi perheeseen kuuluivat lapset Terttu (s. 1946) ja Sinikka (s. 1960).

Tällä hetkellä Huokola elää talviasuttavana vapaa-ajan asuntona, jonka käyttöä veljesten mukaan haittaa Saarijärven laskeminen aikoinaan: kotilahti on liettynyt ja täyttynyt eikä siitä ole enää kalavedeksi.

Jaakko Luoma

© Vekkulan kyläyhdistys ry