Hugo ajoi tukkia, Veikko ajoi tehtaaseen

 Iso mies Joukkolan Hugo oli Vekkulan parhaita tukinajajia, riski ja taitava. Poika Veikko

meni paperitehtaaseen kiillotuskonetta hoitamaan. Puoliso Pirkko (os. Salminen) löytyi Jämsänkosken Arvenmäestä ja Joukkolan tuvassa on kasvanut

kolme tytärtä Kaisa, Riina ja Anu.

- Viisi vuotta se ensin rämpi sodassa ja sitten piti heti ruveta rakentamaan. Eikä betonia ollu missään ja jos olikin, ei sitä tänne Vekkulaan riittäny! Sen vuoksi tämä mökki oli ensi alkuun tässä rinteessä vain kivien varassa eli alta täysin auki ja pirun kylmä talvisin. Sokkeli valettiin vasta jälkikäteen tunkkaamalla talo ilmaan, muistelee Veikko Joukkola (s. 1950) isänsä Hugon (1908-1971) ensi askareita Joukkolan isäntänä. Mökin hän oli ehtinyt ostaa nimiinsä vähän ennen talvisotaa äitiltään Elinalta. Isä Kalle oli kuollut aiemmin.

Hugo ei ehtinyt sodan jälkeen betonia odotella, sillä iso pesue tarvitsi kattoa pään, kun hän oli lyönyt hynttyyt yhteen Mäyhylän talon tyttären, Aili Mäkelän kanssa. Ailille oli tuliaisinaan edellisestä liitosta neljä lasta ja Hugon kanssa he saivat kaksi poikaa.

Joukkola oli alun alkaen Juokslahden mahtikartanon Savion torppia, jonka varhainen nimi oli Kattilajärvi. Kun Saviossa oli 1 000 hehtaaria metsää, riitti sieltä työmaata ”vanhasta muistista” entiselle omalle mökkiläiselle, varsinkin kun Hugo tuli hyvin toimeen Savion isännän Antin kanssa. Tai eipä se siitä kiinni ollut, vaan siitä, että Hugo oli seudun kovimpia tukinajajia. Raha tähänkin mökkiin tuli suurelta osin tästä talvisesta ”ruukinajosta” eli puun rahtiajosta.

- Musta tuntuu, että se sai parhaat palstat ajaakseen ja se lähti aina, kun tuli yhtiön mies kysymään, Veikko miettii. Yhtiön miehet kiirehtivät varaamaan Hugon tapaiset tekijät ajoon ensimmäisenä, se tiesi varmuutta siitä, että saadaan puut metsästä pois ennen kuin ”västäräkki hyppää aisalle”. Vekkulassa tämä oli tärkeä seikka, sillä väliin tukkia ajettiin todella hankalista paikoista vuorisen maaston vuoksi. Silloin kysyttiinkin sitä kuuluisaa ”tukinajajan silmää”, jolla ajourat ja palstalla työskentely tehtiin järkevästi. Hyvä ajuri aloitti ajon rauhallisesti hevosta totutellen ja uria pohjaten, mutta kohtapa työ jo kävi täydellä höyryllä pusakan selkä höyryten!

-Ja sillähän oli helvetinmoiset voimat! Mutta kyllä se osaskin sen homman, ei se turhia liikkeitä tehny, Veikko muistelee eikä hänen tarvitse tukeutua vain kuulopuheisiin, sillä hän ehti olla Hugolla vänkärinä 60-luvulla. Veikko mm. kasasi sulan aikaan juontosaksien kanssa vanerikoivua sen verran, että ”sanoon pääsen ja tiedän, mitä on pölliä nostella!”

-Aikaisin aamulla se lähti ja ”Rakastan elämää” kuului Kelkkalan mäeltä asti, nauraa Veikko. Tämä on hauska yksityiskohta lähes jokaisella kunnon tukinajajalla: kun aamuhämärissä oikaistiin kotipellon yli kohti ajopalstaa, piti laulaa ja lujaa, vaikka ei hääviä lauluääntä olisi omannutkaan!

Kesällä Hugo muiden töiden ohessa ehti raivailla lisää peltoa, jota tuli Joukkolaan lopulta lähemmäs 9 hehtaaria eli sen varassa voitiin pitää 6-8 lehmää eli hiukan isompaa lehmälukua kuin monessa muussa mökissä. Metsää Joukkolassa oli enimmillään 40 hehtaaria. Muiden hommien ohessa Hugo ehti työväenyhdistyksen rientoihin ja istumaan sos.dem-ryhmässä 10 vuotta valtuustossakin.

Kun Hugo kuoli 1971, Joukkolasta laitettiin lehmät pois ja viisi vuotta myöhemmin vuokrattiin pellot, jotka istutettiin koivikoksi 90-luvun lopulla. Veikko hankki 60-luvun lopulla paperityöntekijän koulutuksen ja päätti suunnata tehtaaseen. Sillä hankki paremmin ja pääsi myös lentämään: harrastus on vienyt hänet toisenkin kerran katsomaan kotitiluksia ilmasta käsin.

Esko Peltonen (oik) Rympsylästä on tullut Joukkolaan Pirkon ja Veikon luo päiväkahville

Veikon paperimiehen ura käynnistyi muutaman vuoden keikalla Lohjan Kirkniemen uuteen tehtaaseen, mutta sen jälkeen hän palasi 1974 kotimaisemiinsa Jämsänkosken tehtaalle kiillotuskonetta hoitamaan. Tästä toimesta Veikko jäi eläkkeelle 2007. Puoliso Pirkko oli löytynyt Jämsänkosken Arvenmäestä ja Joukkolan tupaan syntyi kolme tytärtä Kaisa, Riina ja Anu. Pirkko on nyt ollut yli 40 vuotta Vekkulassa ”enkä pois lähtis”! Hän on tehnyt töitä kirjanpitäjänä ja muita toimistohommia.

Veikko Joukkola pk3:n superkalanterin valvomossa

Veikolla on yksi veli (Seppo, s. 1944) ja yksi velipuoli (Jorma Silvan, s. -36) ja kolme siskopuolta eli Vieno (s. 1929, os. Silvan), Mirja (-31, os. Silvan) ja Paula (-38, os. Silvan). Veikon Aili-äiti (os. Aili Mäkelä) oli läheisen Mäyhylän talon tyttäriä ja ennen Hugoaan naimisissa ja Silvan nimeltään.

Jaakko Luoma

© Vekkulan kyläyhdistys ry