Koivulassa kotona Teuvo ja Vieno

Tähtisen Teuvo ja Vieno ovat ajaneet tuiskussa ja tuulessa Koivulastaan töihin paperitehtaalle ja ravintolaan tai koulun keittiölle. Ja vapaahetkethän Vekkulan riistapäällikkö

Teve on ollut metsällä tai kalalla.

Tähtisen Teuvo teki yli 30-vuotisen työuran Jämsänkosken paperitehtaalla, loppuvuosinaan pituusleikkurilla. Metsään tuli lähdetyksi isä-Martin avuksi kutakuinkin heti, kun tolpillaan pysyi. Alle 10-vuotiaana Teve ehti ajaa viikon yksikseen puuta Vuokko-hevosella, kun isä oli rysäyttänyt kuorman kanssa kantoon ja rikkonut kylkiluitaan. Kun tästä oli selvitty, ei ole enää ihme, että hän hyppäsi ensimmäisten metsätraktorien ohjaimiin 1963, vasta 15-vuotiaana!

-Leuhulan Paulihan mua opetti. Lähdin katsomaan, kun hän ajoi puuta ensimmäisellä metsätraktorilla, joka oli keskeltä taittuva juontotraktori. Puut ajettiin silloin pitkinä laanille ja siellä vasta pätkittiin. Pauli houkutteli mua kokeilemaan sitä traktoria. Sitten siihen paikalle tuli pomo, joka sanoi, että ”jos homma kiinnostaa, aamulla annetaan sulle oma kone”.

Nämä ensimmäiset koneet olivat pääosin viranomaisten pystyyn polkaiseman Metsäpalvelu Oy:n kalustoa, sillä heillä oli kova halu nopeuttaa puunajon koneistamista, irtautua hevoskauden lopusta ja hypätä yli maataloustraktori-vaiheen. Mutta vanhemmista hevosmiehistä ei niin vain otettukaan kuskeja ison metsäkoneen puikkoihin, joten jokainen puuta jo ajanut nuorimies oli kultaakin kalliimpi. Niinpä Koivulan Teuvo sai ajaa kolme vuotta isoa metsäkonetta, vaikka hänellä ei vielä voinut olla edes autokorttia! Konetta piti myös siirrellä työmaalta toiselle ja Etelä-Suomen teillä poliisitkin vain morjestivat nuorta metsäkonekuskia. – Pomot sano joskus vähä vaivaantuneina, että kyllä sä jonkinlaisen ajokortin tarvitsisit…

Lieksassa 1966 pakkanen paukkui 40 asteessa ja Koivulan poika mietti, että leivän voisi hommata helpomminkin kuin repimällä käyntiin pakkasen jähmettämää konetta. Armeijan käytyään Teuvo hakeutui levyseppä-hitsarin kurssille, sillä Suomea rakennettiin hurjaa vauhtia ja ammattilaisia tarvittiin. Ensin hän hitsasi kolme vuotta Valmetin telakalla Katajanokalla laivoja, siirtyi sen jälkeen Toijalaan hitsaamaan elementtimuotteja rakennusfirmoille ja hakeutui sen jälkeen Vienonsa kanssa kotikonnuille Jämsään 1974. Työhönottaja tehtaalla oli ensimmäisenä kiinnostunut sotilasarvosta ja kun se oli alikersantti, ei estettä palkkaamiselle ollut.

Näin alkoi yli 30 vuoden ajaminen tehtaalle tuulessa ja tuiskussa. Kun vuosina 1969-70 syntyneet lapset Kari, Jari ja Juha kasvoivat vähän isommiksi, jatkoi Vieno (os. Majalahti) etelässä aloittamaansa ravintolatyötä, joka jatkui Jämsässä ravintoloiden lisäksi koulujen keittiöissä ja pitopalveluissa, kunnes työssä kulunut selkä pakotti jäämään eläkkeelle 2003 eli 55-vuotiaana.

Kun Teuvon isä Martti (1918-1971) kuoli vatsasyöpään vasta 53-vuotiaana, oli edessä sama kysymys, kuin kaikkialla Vekkulan pientiloilla: jatketaanko aktiivista tilanpitoa, vai haetaanko elanto muualta. Vanha pappa Emil vielä eleli vinttikamarissa ja koitti konjakki-fingerporilaisilla pehmittää pojanpoikaansa jatkamaan tilanpitoa antaen ohjeita eri peltojen viljelystä. – Taisi se pappa joskus keskellä yötäkin herätellä meitä talliamaan heiniä, kun sade oli tulossa, Teuvo muistelee.

Vanhan papan maanitteluista huolimatta Koivulasta päätettiin lähteä hakemaan elanto ansiotöistä. Lehmistä luovuttiin ja tilalle otettiin helppohoitoisempia eläviä: mulleja, sikoja, kanoja, viiriäisiä….

Teuvon Kirsti-äiti (os. Martikainen, 1926-2000, lähtöisin luovutetusta Karjalasta Valkjärveltä) lähti Yhtyneille töihin ravintolaan ja siivoamaan sekä Kaipolaan asumaan.

Sen verran menneiden polvien tekemä työ vaikuttaa aina takaraivossa, että kun Teve menee raivaussahan kanssa raivaamaan pelloille istuttamiaan koivuja, muistaa hän hengessään pyytää pellot raivanneelta Emililtä anteeksi: tämä on nyt tätä päivää, mutta näistä saadaan tarvittaessa taas peltojakin nopeasti!

Jaakko Luoma

© Vekkulan kyläyhdistys ry