Kopoon ostettiin maata, ei koneita

Kopossa ei laitettu rahoja koneisiin, vaan maahan. Leivän sai leveämmäksi tekemällä enemmän työtä. – Miten sen kaiken jaksoikin, ei tämän päivän ihmiset sitä käsitä, miettii Kaija Hienola Kopon tuvassa.

Kopo eli Tallinoro oli alun perin Juokslahden Vähä-Koljosen torppa, joka itsenäistyi suhteellisen myöhään eli 1930, kunValde ja Ida Oksanen lunastivat sen itselleen. Viisi vuotta myöhemmin he myivät Kopon Idan siskontytölle Katri Tähtiselle ja hänen Koskenpäältä tulleelle sulhaselleen Viljo Hienolalle paljolti omaa syytinki- eli eläkeoikeuttaan vastaan.

Viljo ja Katri Hienola olivat ahkeria ihmisiä, jotka laajensivat Kopoa raivaamalla ja ostamalla maata. Vanha maatalousverotus suosi omaa työntekoa ja säästäväistä elämäntapaa: veroa maksettiin hehtaarien veroluokan mukaan. Mitä halvemmalla maitasi hoidit, sitä paremman tulon sait. Kun 60-luvun lopulla siirryttiin yritysmuotoiseen maatalousverotukseen, kaikki muuttui: investoinneista sai vähennyksiä ja vero pieneni. Se kiihdytti koneistamista, myös turhaa.

-Isä ei ollut konemiehiä. Ei meillä ollut koskaan traktoriakaan. ”Teille on ostettu auto, meille maata”, se sanoi, jos joku ihmetteli sitä, miten meillä oli varaa ostaa lisää maata, muistelee Kaija Hienola Kopon taloudenpitoa. Hyvin tulivat Kopon pellot muokatuiksi vuokratraktorillakin.

Kopon peltoala nousikin jo 60-luvun alkupuolella yli 11 hehtaariin ja lehmäluku kahdeksaan, mikä oli jo aika paljon Vekkulan pientilojen keskuudessa. Elämä oli vahvalla pohjalla, mutta se edellytti riuskaa työntekoa. Vaikka Kaija oli jo töissä ravintolassa kylillä, menivät vapaat Kopon pelloilla ja navetassa: - Mulla ei ollu koskaan kesälomaa, vaikka olin töissä. Mä tulin tänne.

Mutta sen työnteon ansiosta Hienolan Kaija voi kertoa meille, millaisen työnteon kautta syntyivät multavat ja hyväkasvuiset Kopon pellot: on ajettu talvet mustaa suomutaa ja sekasontanavetan lantaa pattereiksi peltoon, on kaivettu suosta kuiviketurvetta ja hakattu hakoja ja lehtoja jatkeeksi, on kivetty ja rakkaudella hoidettu.

Hiukan haikeaksi se toki vetää, että nyt kaiken sen valtavan työmäärään jälkeen nämä pellot kasvavat koivua. Mutta erinomaista vanerikoivua! Ja maapohja on sen verran hyvää ja multavaa, että pian siihen nykykoneilla nykäisee pellot uudestaan, jos maailman meno sellaiseksi kääntyisi.

© Vekkulan kyläyhdistys ry