Leuhulan aamu: Eila Navettaan, Pauli metsään

-Näistä mökeistä on aina pitäny lähteä lisähankintaan, ei nää koskaan oo yksin elättäny!

Näin sanoo Mäen Pauli Leuhulasta, joka on Jämsän pohjoisin talo keskellä metsää. Leuhulan aamut käynnistyivätkin niin, että Eila-emäntä meni navettaan lypsylle ja Pauli käynnisti metsäkoneen ja lähti metsähallitukselle puuta ajamaan.

Leuhula on Vekkulan ensimmäisiä itsenäistyneitä torppia, sillä jo 1914, siis ennen torpparilakeja, saivat sen haltijat Hermani ja Heta-Stiina Leuhula ns. tilattoman lainan (4500 mk) ja lunastivat sen omakseen pitäjän isoilta isänniltä Artturi Koljoselta ja Kalle Isännäiseltä. Asiaan helpotti sekin, että Leuhula oli kaukana päätaloista ja Isännäinen torpparin asemaa ymmärtänyt osuuskassamies.

Sen jälkeen Lauhula on ollut samalla suvulla ja Pauli (s.-39) ja Eila (s. -35) ovat sen viidensiä haltijoita, sillä väliin mahtuu todella lyhyitäkin omistuksia. Varhaisimman lapsuutensa Pauli vietti Lielahdessa, jossa vanhemmat olivat töissä, mutta muuttivat sitten 40-luvun lopussa takaisin Vekkulaan äidin kotipaikkaa viljelemään.

Pauli kävi ammattikoulussa timpurin opin ja niitäkin töitä olisi ammattimiehelle kyllä löytynyt, mutta lopulta valinta oli selvä: kotipaikka ja metsätyöt vetivät enemmän, kun kumppani Eilalle (os. Kortelainen) ei ollut vastenmielistä mennä navettaan. Pisimpään Pauli työskenteli metsähallitukselle, 16, vuotta. Yhdessä hoidettiin omat (n. 8 ha) ja vuokrapellot.

- Olihan se väliin raskasta, kun kahta hommaa tehtiin, minä metsä- ja emäntä karjahommaa. Tuli toki montakin kertaa mieleen, että helepommallakin vois päästä, mutta kyllä tuo yrityshomma kuitenkin viehätti. Siellä sai olla hommissa päivällä tai yöllä – ja kyllä siellä paljon tuli yöllä oltuakin!

- Metsähomma on tuttua. Mä lähdin kovin nuorena metsään, 15-vuotiaana, Pauli muistelee. Ensin hän oli hakkuuhommissa, sitten ajoi puuta, ensin hevosella ja sen jälkeen monilla omilla koneilla, joilla tehtiin myös maaurakointia. Työura tuli täyteen samoihin aikoihin, kun selkäkin kertoi, että eiköhän se olisi tässä. Karjanpidosta mäet luopuivat 1995. Eläkkeeseensä ja elämäänsä Leuhulan pari on tyytyväinen: Eila maalaa posliinia ja Pauli kasvattelee kennelissään hirvikoiriaan.

Vekkulan tulevaisuutta Pauli on miettinyt ja toivoo ja uskoo, että savut pysyvät lämpiminä, kunhan elämänmenoon tuodaan vapaa-ajan asuminen vahvasti mukaan.

© Vekkulan kyläyhdistys ry