Perälässä oli kylän viimeiset lehmät

Perälästä eli Noukkalasta ei ole lähdetty hakemaan leipää tehtaasta vaan yritetty omaa. Nykyinen isäntä Jukka Lindeman luopui kylässä viimeisenä karjasta 1999, jonka jälkeen hän keskittyi pelkästään matkailuun, Villa Vekkulaan ja Savionhoviin.

Jukan isä Reino Lindeman oli taitava kotiteurastaja ja hän oli ehtinyt muiden Tollolan (Multavuori) poikien kanssa pitää sotien jälkeen lihakauppaa Jämsänkoskella. Myöhemminkin hän kulki Ida-emännän kanssa torikaupoilla myyden mm. leipää.

Myös Jukka (s. 1954) koki ylioppilaaksi tulonsa jälkeen luontevaksi oman yrittämisen. Oltuaan muutamana vuoden ”Vekkulan historian ainut laillinen viinanmyyjä” eli Alkossa töissä, hän päätti ottaa kotitilan nimiinsä 80-luvun alussa, kävi maamieskoulun, rakensi konesuojan ja rehusiilon, vuokrasi lisää peltoa ja aloitti 8-10 lehmän lypsykarjatilan pyörittämisen vajaan 18 peltohehtaarin varassa. Sitä kesti vuoteen 1999 saakka. Perälässä ja Silmälässä (Matti ja Tuula Laine) loppui viimeisinä kylässä karjanpito samoihin aikoihin.

Häyrysen Tarvo Suljulasta oik. ja Jukka Lindeman

Maaseutumatkailu oli kiinnostanut Jukkaa ja hänen silloista Sari-vaimoaan koko ajan ja 80-luvun puolivälissä he yrittivät ostaa Jämsän kaupungilta siihen tarkoitukseen Vekkulan koulua. Kauppa toteutui 90-luvun alussa ja pariskunta aloitteli maatilamatkailua Jämsässä ensimmäisten joukossa. EU-päätöksen 1995 jälkeen alalle tuli suoranainen ryntäys.

Vekkulan koulun ostaminen ja kunnostaminen oli kulttuuriteko, jota koko kylä kiittää: koulua ei enää pidetty kunnossa ja ikkunoita rikottuna, piha villiintyneenä sen tulevaisuus alkoi olla vaakalaudalla. Oli niitäkin, jotka pitivät hankintaa vikatikkinä, mutta kyllä sieltä vanhojen pinkopahvien alta vielä terveet hirret löytyivät ja komean hirsirakennuksen palauttaminen taas aktiivikäyttöön saattoi alkaa. Syntyi juhlien ja tilaisuuksien metsäinen keskus, Villa Vekkula, yksi kauneimmista matkailuinteriööreistä, mihin tämän kirjoittaja on törmännyt. Se täydentyi myöhemmin Juokslahdesta hankitulla Savionhovilla.

Jukan perhe on tullut Perälään asumaan sotien jälkeen 1948, kun hänen Reino-isänsä osti paikan siskoltaan Sandra Silvanilta. Reino oli alkujaan Tollolan poikia ja muutti Idansa kanssa Perälään Munkkilasta Koskenpään suunnasta. Heillä saivat neljä lasta: Irja, Tellervo, Irma, Terttu ja nuorimmaisena Jukka. Lindemanit on opittu kylässä tuntemaan aktiivisina ja henkeä luovina hahmoina. Esimerkiksi Jukan vanhempi Irma-sisko (Rajala) kuorii Vekkula-videolla vauhdikkaasti tukkia ja kertoo, että kun Reino-isällä ei ollut tarjolla kuin tyttöjä vänkäriksi tukkimehtään (Jukka oli liian pieni), hän lähti isän avuksi puunajoon ja oppi siinä homman. 1972 Lindemanin perhettä kohtasi suuri suru ja kylää järkytys, kun 36-vuotias Tellervo menehtyi miehensä ampumana.

Perälästä on jäänyt melkein paremmin elämään, Vekkulalle niin tyypillisesti, kakkosnimi Noukkala. Samalla tönnäällä oli elellyt mökissään ja myöhemmin vanhan Perälän päädyssä Noukkalan pappa, joka tunnettiin taitavana hirsirakennusten riveäjänä. No, taisipa hän olla sangen taitava pontikankeittäjäkin, jonka muistetaan laulelleen talvella hangen keskellä rankkia laittaessaan: ”Rankki se tiinussa happanee, vaikk`on ulkona pakkanen”. Uusi Perälän päärakennus nousi paikalle 1965. Siihen aikaan Perälä oli suhteellisen vankka pientila: 10 hehtaaria peltoa ja 75 ha metsää. Metsän määrä ehti vielä vähän kasvaa ennen jakoja sisarusten kesken ja Jukan astumista isännäksi.

© Vekkulan kyläyhdistys ry