”Elämä oli rikasta: vaikka oli köyhyyttä, ei ollu näläkää!”

-Meillä oli hyvä nuoruus. Se oli rikasta se elämä siihen aikaan. Vaikka oli köyhyyttä, ei ollu näläkää, mietti Lindemanin Alpo ison lapsikatraan elämää sotien jälkeisellä Multavuoren eli Tollolan pientilalla.

Tollola eli Multavuori on ollut aika pieni pientila: aktiiviaikana sotien jälkeen siinä oli aluksi 4,5 hehtaaria, lisäraivausten myötä 60-luvulle tultaessa 7 hehtaaria peltoa ja 4-6 lehmää. Metsää on ollut vajaat 30 hehtaaria. Paikan viimeinen isäntänä on ollut Alpo.

Kun Sulo (1897-1971) ja Iida (k. 1984) Lindemanilla oli seitsemän lasta, tiesi se sitä, että mökin ulkopuolista hankintaa oli löydyttävä joka talvi. Se tiesi Tollolan pojille metsätöihin lähtöä. Paras tili saatiin isolla ja legendaarisella Pekka-hevosella, jota Alpo muisteli 2006 kyläkirjaa kirjoittaessamme lämpimästi:

-Pekka oli mahtava hevonen, vahva suomenhevonen. Kuormaa tehdessä sait heittää ohjat maahan. Pekka vain katseli ja saattoi kuopia maata, että ”älä enää laita”. Mäen alla se otti kunnon vauhdit.

Taito ja Sulo Lindeman ,Pekka hevonen

Pekka ostettiin automieheltä Järvis-Sulolta eikä se ollut halpa hevonen, olihan se ori Järeän jälkeläisiä. Vähän ikävä sivujuonne kaupassa oli se, että Sulo oli mennyt jo lupailemaan Sirosen Alille, että tämä pääsee Pekalla ruukkia ajamaan Niinimäen kämpälle valtion savotalle. Ali oli Pekkaa jo hyvin ruokkinut, ”pohjannut”, talven ajoja varten ja haaveili hyvistä hankinnoista, kun Tollolan Taito ilmestyi kämpälle Pekkaa noutamaan ja vuokraus raukesi. Tollolan taloudessa Pekka oli pitkään vahva kivijalka:

-Sillähän tienattiin. Sehän oli parempi kuin navetta. Paljon enemmän meillä ruukinajolla tienattiin, muistelee Alpo näitä aikoja. Siihen aikaan olivat työmaat lähellä, kun hakattiin isoja perikuntien maita ja puuta ajettiin Saarijärven rantaan tai sitten länteen Koskenpään suuntaan Pettämän rantaan. Monta kertaa sai Pekka puskea tukkikuorman kanssa läpi avoimen Pohjansuon, jossa tuuli kuljetti tiukkaan pakkautuvaa lunta ruukinraiteelle. Tollolasta lähti neljä veljestä hankintaan.

-Meillä oli hyvä nuoruus. Se oli rikasta se elämä siihen aikaan. Vaikka oli köyhyyttä, ei ollu nälkää.

Tollolan lapset olivat aktiivisia toimijoita Vekkulan horisontissa. Komeat pojat kiinnittivät huomiota ja vanhin katraasta, Taito, muistettiin pitkään työväentalon ahkerana ja taitavana tanssittajana. Alpo oli puolestaan kova urheilemaan: näemme hänet mm. juoksemassa olympiasoihtua kesällä 1952.

- Talvella oli kovat hiihdot, jossa yleensä Tollolan Alpo oli paras, vaikka mukana oli myös kovia menijöitä muualta, mm. olympiahiihtäjä Heikki Lehtonen Partalasta, muisteli Vekkulan tämän ajan urheiluelämää Sapalasta Veikko Lahtinen.

Aktiivinen Alpo ehti myös keittää jonkun litran ”Vekkulan Vaaleaa” ja huumorintajuisena miehenä opasti meitä kyläkirjaa tehdessämme tämän kulttuurimuodon saloihin, kun olimme sattumalta törmänneet Koillis-Hämeessä 1955 olleeseen uutiseen, jossa Alpo ja naapuri Niinnoron Huugo olivat jääneet kiinni keittorankkia vasta valmistellessaan. Alpon pystykorva oli haukkunut metsässä oravaa ja keittäjiä vihjeen perusteella etsineet poliisit osasivat sen avulla valmisteilla olevalle tehtaalle. Ensikertalaiselle räpsähti tuhansien sakot, se kirveli:

 - Sai siinä kuule ajjaa Pekalla usseemman tukin laaniin, että se tuli maksetuksi!

Sehän oon minä! nauraa Tollolan eli Lindemanin Alpo, oik,  saadessaan käsiinsä Koillis-Hämeen uutisleikkeen lokakuulta 1955,

jossa kerrotaan Alpon kärähtäneen pontikkatehtaan pystyttämisestä. Mukana 2006 muistelemassa myös (8.9.1024-6.9.2011) Kinkolan eli Salmisen Erkki, jolle ala oli myös toimena tuttu.

Tätä kirjoittaessani (maaliskuu 2016) Tollola on juuri jäänyt kylmillään, kun 88-vuotias tervaskanto Alpo on joutunut lopulta siirtymään kylille asumaan. Tässä lyhyesti Sulon (1897-1971) ja Iidan (k. 1984) lapset maaliskuun 2016 tietojen mukaan:

Taito Lindeman (1920-70) oli töissä Yhtyneiden rakennuspuolella, Ella Flinkman (1924-) asuu Korpilahdella ja on tehnyt hoitoalan töitä mm. vanhainkodissa, Alpo (1928-) jäi veljessarjasta kotitilalle, Esko (1930-2012) teki pitkän päivätyön autoilijana ajaen mm. puutavararekkaa, Mirja (1934-52) kuoli nuorena aivokalvontulehdukseen, Antero (1935-) on tehnyt päivätyönsä rakennuspuolella mm. Jämsänkosken kaupungilla kuten myös Erkki (1940-1991).

Jaakko Luoma

Alpo juuri kaivetun pihalammen rannalla

© Vekkulan kyläyhdistys ry